keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Epäonnesta onnenkantamoisiin!

Tämä tarina ei liity koruiluun muuta kuin osittain, jos jaksat lueskella loppuun saakka. Viime viikolla oli nuorimmaisellani pääsykoepäivä jatko-opintoihin. Viikonloppuna oli tarkoitus, että käymme katsomassa paikan ja reitin, että hän osaa sitten mennä oikeaan paikkaan, mutta peruimme menomme, koska hän pääsisi isänsä kyydissä perille, joten ei huolta tämän suhteen. No epäonni kuitenkin pääsi yllättämään ja isäntä sairastui melkoisen kamalaan vatsatautiin ja joutui olemaan sairauslomalla, mutta poika sopi kavereiden kanssa yhteisestä kyydistä ja menosta koululle. Kavereita ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle sovittuna ajankohtana, mutta lapsukaisemme kuitenkin lähti yksinään menemään. Ja vaikka hän kuinka oli katsonut useamman kerran kartasta reitin, hän ei ikinä osannut mennä koululle ja näin ollen ei osallistunut pääsykokeeseen. Poika ilmaantui takaisin kotiin ja isänsä rupesi selvittämään koululta uutta mahdollisuutta pääsykokeeseen. No pääsykokeitahan ei tietenkään järjestetä uudelleen muuta kuin jos on esittää sairauden vuoksi lääkärintodistus esteellisyydestä. Meillähän ei siis lapsi sairastanut, joten toivo oli menetetty. Ja mitkä itsesyytökset oli koko illan seuranamme ja ajatukset siitä, miksi ei tehty näin tai noin. 

Seuraavana päivänä saimme kuitenkin koululta pienen toivonkipinän uudesta mahdollisuudesta. Ja sitä seuraavana päivänä tuli tieto, että uusi pääsykoe järjestetään, mutta aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin. Oppilaitokselta kerrottiin, että he joutuvat järjestämään uuden pääsykokeen, koska toisella perheellä oli esittää lääkärintodistus hakijan sairaudesta virallisena pääsykoepäivänä ja että poikamme pääsee osallistumaan tähän kokeeseen. Tietenkään en ilakoi siitä, että joku sairastaa, mutta kyllä itsekseni kiitin tätä toista perhettä, mutta samalla pohdiskelin, että mikähän tarkoitus tällä kaikella on ja kuinka kauan meidän perheen osalle näitä onnenkantamoisia riittää. 

Uusi pääsykoe oli tänään, mutta vielä riittää jännitettävää lopputuloksesta. Nyt on kuitenkin sillä tavoin helpottunut olo, että jos jatko-opintopaikkaa ei tulekaan, niin se ei mennyt sivu suun "missaamisen" vuoksi vaan siihen on oikeasti syy. Mutta sen toisen perheen poika, jonka "avulla" meidän lapsukainen pääsi osallistumaan kokeeseen, ei ollut osallistunutkaan pääsykokeeseen, oli ilmeisesti edelleen sairaana. Ja tässä kohden taas kerran kiitän, nimittäin oppilaitoshan olisi käsittääkseni voinut perua tämän uuden pääsykoetilaisuuden, koska meillä ei ollut mitään "oikeata" syytä uuden pääsykokeen järjestämiseksi.

Ja nyt toiseen onnenkantamoiseen. Jokin aika sitten oli FB:ssa erään liikkeen kuvia korviksista ja kolme ekaa kommentoijaa saa kukin yhden parin omakseen. Nopsana likkana ehdin kommentoida kolmen joukossa ja voitin korvikset itselleni. Paketti saapui postin mukana tänään  ja voi kuinka kauniit ne ovatkaan. Ikinä en siis voita mitään, mutta potkaisi se onni kerran minuakin :)


Näistä onnenkantamoisista vielä sen verran, että nämä eivät olleet tämän vuoden ainoat onnenkantamoiset, vaan niitä on muutama tässä alkuvuoden aikana ollut, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Mukavaa keskiviikkoa, 
vaikka täällä ainakin sataa vettä :(

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että joskus noinkin päin. Epäonnesta onnenkantamoiseen, eikä päinvastoin.
    Ja luulen kuule, että onni jatkuu vielä niin, että opiskelupaikka irtoaa. Ainakin pidän peukalot pystyssä sen suhteen :)

    Ja onnittelut voitosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka! Toivon, että onni jatkuu ja avuksi pidän itsekin peukut tosi pystyssä ja myös varpaat ;)

      Poista
  2. Voi hurja ja kurja ja mikä onni! Aika huikeeta, kyllä peukut pystyssä ollaan täälläkin, jotta opiskelupaikka irtoaa. Onni jatkukoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KatMan! Aika huikee onni oli kyllä myötä :)

      Poista
  3. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin:)
    Kauniit korvikset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eila, on se uskottava tuohon(kin) sanontaan :)

      Poista
  4. Peukut pystyssä täälläkin! Suloiset korvakorut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags! ja tietenkin kaikille muillekin vielä kerran! Ihanaa, kun niin monella on peukut pystyssä :)

      Poista

Kiitos, kun kerroit mielipiteesi!